Haastattelu julkaistu 5.5.2020
Kyselimme muusikko ja kirjailija Tommi Liimatalta levy- ja kirjavinkkejä karanteenikevään iloksi sekä Absoluuttisen Nollapisteen kuulumisia. Liimatan syksyllä 2020 ilmestyvässä Rollo-kirjassa muistellaan Absoluuttisen Nollapisteen ensimmäisiä vuosia 1990-luvun ”Suomen Seattlessa” eli Rovaniemellä – haastattelustamme selviää, missä Liimatta oli kun tieto Kurt Cobainin kuolemasta tuli huhtikuussa 1994…
Hei Tommi, miten menee?
Viimeiset puolensataa päivää ovat olleet kohtalaisen kiihkeitä, kun koko nelihenkinen perhe on jatkuvasti kotona: oma työaikani on kello 06-09, 14-15 ja sirpaleina siellä täällä; palkansaajavaimon on saatava etätyöaikansa samalla kun minä autan vanhempaa lasta etäkoulussa ja pelastan kiipeilevän taaperon ties mistä pinteestä. Mutta 5–6 tunnin yöunilla pärjää hyvin, kun siihen tottuu – ja työtä voi edistää mielessä myös varsinaisen aktiiviajan ulkopuolella.
Jeppis-romaanisi saavat jatkoa syyskuussa 2020, kun Rollo ilmestyy. Liken ennakkokatalogissa Rollo-kirja on kategoriassa ’yleiset tietokirjat’, kun taas Jeppikset ovat kirjastossa kertomakirjallisuuden hyllyssä. Tämä tietysti kiinnostaa meitä lukijoina: onko tällä kertaa tiedossa tietokirjamaisempaa tyyliä, kenties ihan bändihistoriikki? Millainen projekti Rollo on ollut?
Olisi väärin nimittää Rolloa romaaniksi, kun se kuvaa Absoluuttisen Nollapisteen muutamaa ensimmäistä vuotta ja olemassaolevia henkilöitä. Aloitin Rollon teon heti Rovaniemelle muutettuani, kasiluokalla syksyllä 1990, ja vuotta myöhemmin raportoin paperille Nollapisteen ensikuukausia miltei treenikerran tarkkuudella. Tämä sai erään ystäväni moittimaan koulun ruokajonossa: ”Jätkä tekkee itestään jottain myyttiä.”
Käsikirjoitusversioita ehti kertyä useita 90-10-lukujen aikana, kunnes varsinainen kirjoitustyö alkoi joskus viitisen vuotta sitten, aina kun ajankohtaisemmilta töiltä ilmaantui aikaa.
Jeppisten ”kuvaan jokaisen kiven ja puunlehden” -hengessä Rollostakin tuli paksu teos. Missä olimme kun kuulimme Kurt Cobainin kuolemasta? Olimme valmistautumassa Radiomafian Jyväskylän paikallistoimituksen suoraan lähetykseen. Muun muassa tällaisia ajankohdan uutisia teos kirjaa ylös, silloin kun niillä on minuun ja ystäväpiiriini ollut mainittava vaikutus. Rollo kuvaa myös laajemmin Rovaniemen musiikkielämää 90-luvun alkupuolella, aikaa jolloin etelän musiikkilehdet puhuivat Rovaniemestä Suomen Seattlena.
Viime vuosina olet julkaissut musiikkiaiheisia tietokirjoja sekä kaunokirjallisuutta ja ollut Finlandia-palkintoehdokkaana kirjallasi Autarktis. Mikä kirjoittamistasi kirjoista on ollut itsellesi mieleenpainuvin kokemus ja miksi?
Raskaidenkin hankkeiden yksityiskohdat alkavat haalistua muutaman vuoden jälkeen, mutta onhan niitä kalentereihin kirjattu, kuten päivittäinen edistyminen. Esimerkiksi Veikko Ennala -trilogian toimittaminen (WSOY, 2007–2009) oli antoisa joskin työläs juttu: yhteensä 2100 sivun puhtaaksikirjoittaminen 50-luvun hapertuneista, kehnosti painetuista aikakauslehdistä aina 90-luvun alun Alibeihin. Työ ei tuntunut noina kolmena vuotena ollenkaan loppuvan, mutta säännöllisessä työrytmissä se tietysti viimein sai päätöksensä. Samoin kävi vuonna 1996 alkaneen Ennala-keräilyharrastukseni: sen jälkeen en ole toimittaja Ennalan julkaisualustoja eli Hymyjä, Jalluja, Rattoja ja Nyrkkiposteja enää kirppareilta tonkinut.
Olet julkaissut sooloalbumeja tasaiseen tahtiin 10 vuoden välein. Mitäs kuuluu Absoluuttiselle Nollapisteelle, onko teiltä tulevaisuudessa odotettavissa uutta musiikkia tai esim. keikkoja?
Kun teimme toistaiseksi viimeisimmän keikkamme Tavastialla syyskuussa 2016, ei meillä ollut tarkoituksena jäädä millekään pidemmälle tauolle. Niin vain kävi. Mutta viime elokuussa soitimme pitkästä aikaa yhdessä ja kävimme läpi tauon aikana kertyneitä kappaleaihioita. Suunnittelemme uuden levyn äänittämistä, mutta keikkailusta ei ole vielä mitään puhetta.
Mitä levyä omasta tuotannostasi suosittelet henkilölle, joka ei vielä ole tutustunut musiikkiisi?
Kaikki kuusitoista albumia (Nollapiste, Liimatta, Ahkerat Simpanssit) ovat keskenään niin erilaisia, että suosittelulle on valinnanvaraa; jollekin ihmiselle tietty levy ei ehkä sovi lainkaan, toinen jo paremmin. Mutta tällä hetkellä nostaisin albumit Nimi muutettu (2002), Tropical Cocktail (2006) ja Pisara ja lammas 1–2 (2012, 2014).
Kertoisitko omasta lempimusiikistasi muutamia juuri tähän kevääseen 2020 sopivia kuunteluvinkkejä?
Van Morrisonin Astral Weeks on täydellinen ikkunanpesulevy. Ja pre-punk eli proge on pitkine sävellyksineen ja albumikokonaisuuksineen suositeltava genre sellaiselle, jolle eristäytyminen ulkomaailmasta ei ole merkinnyt vapaa-ajan vähentymistä vaan lisääntymistä. Yesin Close to the Edge on rikasta, kuulokekuuntelussa antoisaa kudoksenmuodostusta, samoin yhtye johon rumpali Bruford Yesistä loikkasi: vuosien 1973–74 King Crimson; levyt Larks’ Tongues in Aspic, Starless and Bible Black ja Red miellyttänevät myös metallin, nykyklassisen ja jazzin ystävää.
Lukeminen on verratonta ajanvietettä karanteeniaikana ja muulloinkin. Mitä viime aikoina lukemaasi kirjaa voisit suositella lukijoillemme?
F. Scott Fitzgeraldin novellit ovat iskeneet, heti 20-luvun kimmeltävästä optimismista sinne 30-luvun lopun tummiin pilviin. Mainitsen erikseen loppuvuosien novellin ”Three Hours between Planes”.
Iso kiitos haastattelusta, Tommi!
Tommi Liimatan Facebook-sivu ja kirjailijaesittely Like Kustannuksen sivuilla
Kirjastostamme löytyviä Tommi Liimatan kirjoittamia
– romaaneja, runoja ja sarjakuvia
– tietokirjoja
– uutuuskirja Rollo
– Saaret kuin sisaret (2019) myös e-kirjana Bibliossa
Absoluuttisen Nollapisteen levyt ja nuotit
Liimatan soololevyt ja sivuprojekti Ahkerat simpanssit -bändin levy
Kirjastomme Ota lukuun -blogissa kirjoitus Tommi Liimatan Jeppis-kirjoista
Julkaistu 5/2020
Haastattelu: Laura Airaksinen
Kuva: Toni Härkönen / Like Kustannus